Kävin tänään katsomassa pientä Pepita pentua ystävän luona. Kyllä se vei  niin täysin! Aivan ihastuttava pieni bläkkäri. Onneksi on tuo Siiri kotona, joka ei näytä enään kasvavan ja jää tuollaiseksi melko pieneksi. Voi pitää niinkuin Siirihiirtä meidän perheen ikuisena vauvana :D No pitäähän Siirinkin tavoille oppia, mikä onkin hyvällä alulla. Osataan olla jo tovi hiljaa paikallaan ja sivulle tullaan mainiosti. Tokossa ollaan käyty, mutta nyt on taukoa koska koulutus on ulkosalla ja pakkanen estää reenamisen (-25*)

Agilityssä ollaan edetty niin, että Ella reeenaa normaaliin tapaa keppejä, Roosalla on putkikammo ja Pinni harjoittelee yksittäisiä esteitä. Pinni onkin aikas taitava jo muutamissa esteissä. Viimeksi menimme puomia joka hiukan hirvitti, mutta jo kolmannella kertaa mentiin hienosti hipsutellen läpi ilman remmiä. Namialustassa on taikaa  Pinnille ei anneta namia kädestä agilityssä ja se on toiminut hyvin. Roosa rouva on saanut putkikammon mitä ei tiedetä kyllä mistä. Putki ohitetaan mielummin kuin mentäisiin suoraan sisään. Ella taas jatkaa omaan tyyliinsä etenemistä ja viimekertaisen reenin jälkeen takaakierto taitaa olla hanskassa. Ellan reenit vaan loppu hiukan kesken kun kaverin sydänherkkupalat olivat herkullisempi vaihtoehto kuin reenaaminen mamman kanapaloilla . Ella on kuitenkin läytänyt hitusen vauhtia menemiseensä, mikä on äärimmäisen positiivinen asia. Roosallakin vauhti on aavistuksen lisääntynyt mikä varmaan johtunee Roosan tiukasta laihdutuskuurista mikä on tuottanut toivotun tuloksen. 

Tietty paras kuukausi vuodesta

Päätin syksyllä hakea koirahierojakouluun ja mitä kummaa siellä nyt taas toteutetaan haaveita. Se on niin ihanaa kun saa peuhata koirien kanssa. Koirahierojan ammattitutkinnosta opisekelevasta emännästä nauttivat nyt sitten omat ja vieraitten koirat. Lähdin ihan huvikseni opiskelemaan eläinten anatomiaa ja fysiologiaa (pikakurssilla). Mutta tuntuu että tämä olis alue jossa saattaisin loppuelämäni viihtyä. Saahan pidellä niitä Eläimiä käsissä joista niin kovasti tykkään. 

Koirien kanssa nyt syksyllä ollaan puuhasteltu agilityn ja tokon puolella. Roosa, Ella ja Pinni agiliitää ja Pinni + Siiri tokoilee. Pinni opettelee esteitä hieman epätoivoisesti, mutta ehkä me vielä joskus yllätämme itsemme. Roos olisi toisinaan valmis kisaankin, mutta toisinaan se huomaa miten kauniilta näyttää ja jää valokuvattavaksi esteen päälle istuen maaten tai seisten. Vauhti ei meillä päätä huimaa eikä se niin tärkeää ole. Meillä on vaan mukava yhdessä oloa ja kiva reenaaminen. Ellakin välillä vähän innostuu, mutta moottorista ei löydy kuin kaksi vaihdetta. Yksi on kävely, kaksi on hidas ravi. Kolmas vaihde olis täyttä ravia tuulta päin. Mutta tosiaan se kolmas vaihde on jätetty tässä rakenneketjussa pois. 

Koirat siis nauttivat elämästä barffaamalla, lenkkeilyllä, vähän kouluttamalla ja tietty lihasten hyvinvoinnilla, (hieronnalla).